Pohjois-Amerikan preerioilla eläneet alkuperäiskansat ovat käyttäneet saskatoonin marjoja ravintonaan ja terveyden lähteenään. Marjat sisältävät mm. terveydelle edullisia kuituja, vitamiineja (A, B1, B2, B5, B6, C, E, biotiini, folaatti), karotenoideja (luteiini, zeaksantiini ja alfakaroteeni), kivennäisaineita (kalium, magnesium, kalsium, mangaani, fosfori, rauta, sinkki), rasvahappoja, fenoleita (flavonoleja / mm. rutiini ja kversetiini, flavanoleja, proantosyanidiineja, antosyanidiineja). Antioksidanttisuus on erittäin korkea.

 

Saskatoon kukkii toukokuulla ja silloin pensas peittyy täysin valkoisiin kukintoihin. Kukat eivät ole erityisen arkoja keväthalloille. Kukinnasta marjojen kypsymiseen menee lajikkeesta riippuen 60–70 päivää. Marjat ovat raakoina vihreitä, kypsyessään ne muuttuvat pinkin punaisiksi ja ovat sitten kypsinä tummansinisiä, lähes mustia.

 

Saskatoonin marjat ovat miedon makuisia. Makutesteissä marjoista on löydetty mantelia, kirsikkaa, metsämansikkaa, mustikkaa – lähes kaikkia Suomessa kasvavia marjoja on taidettu tunnistaa. Marja on kiinteä ja säilyttää muotonsa poimittaessa. Marjat säilyttävät muotonsa pakastettaessakin eivätkä ne takerru toisiinsa. Näin ollen niitä on helppo ottaa käyttöön vain kulloinkin tarvittava määrä.

Sato kypsyy normaalisti ennen heinäkuun puoliväliä ja satokausi kestää 2 – 3 viikkoa.

 

 

Marjoissa on ravitsemuksellisesti tärkeitä kuituja, fenoliyhdisteitä, kivennäisaineita, rasvahappoja ja vitamiineja. Saskatoonin marjojen kuoret ovat tummat, ne sisältävät arvokkaita ravinteita ja ovat syötävät.

Marjan merkitystä selittää, että se on ollut huomattavan tärkeä kasvi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoille ja sittemmin siellä liikkuneille Euroopasta tulleille tutkimusmatkailijoille. Alueilla, joilla ravintovalikoima on ollut niukka, on Saskatoonin marjoja ja kasvin muita osia osattu käyttää monin tavoin: ravintona, intiaanien seremonioissa, lääkkeenä, tarvikkeiden valmistuksessa.

Intiaaniheimot valmistivat kuivatuista marjoista talviravinnokseen pemmikaania. Marjojen lisäksi sen valmistukseen käytettiin kuivattua, rasvatonta lihaa (hirvi, peura, puhveli) ja rasvaa. Kuivatut kakut säilyttivät ravintoarvonsa ja säilyivät hyvin viileässä. Tämä erittäin energiapitoinen “sissimuona” syötiin sellaisenaan, kun ei aina voitu sytyttää tulta ruoan valmistusta varten.

Saskatoonin marjoja ja kukkia käytettiin yleisesti erilaisissa seremonioissa, kuoresta ja juuresta valmistettiin lääkettä ja pensaan puuaines kelpasi vaikkapa erilaisten työkalujen ja kanoottien valmistukseen.